"On. Istukaa!" sanoi Heikki, tulijaa sen tarkemmin katsomatta.
"Olen kuullut, että teillä on lainakirjasto sidotettawana ja minä olisin halukas ottamaan sen työn tehdäkseni", sanoi wieras.
"Oletteko sama kirjansitoja, jonka olen kirkonkylällä kuullut tekewän sitä työtä?" kysyi Heikki, nousten suoraksi jonkun työnsä äärestä, jota hän oli kumarassa tehnyt, ja katsoi wierasta silmiin.
Sekä wieras että Heikki näyttiwät hämmästywän, kun tarkemmin näkiwät toisensa.
"Te olette sama mies, joka minua yrititte ryöwäämään tuolla maantiellä syksyllä", sanoi Heikki, käwellen miehen luo ja laskien kätensä hänen olkapäälleen.
"En minä … johan nyt isäntä joutawia…" sanoi mies hätäillen.
"Ellei teillä waan ole kirjoja, panen minä teidät kiinni ja lähetän sidottuna nimismiehelle, sillä te olette juuri sama mies, semmoista ei tee kunniallinen mies", sanoi Heikki lujasti.
Miehellä ei ollut minkäänlaisia kirjoja ja hän rupesi kowasti hätäilemään.
"Minä sidon kaikki kirjat ilmaiseksi, kun annatte minun olla rauhassa", sanoi mies.
"Minä en huoli semmoista miestä työhöni millään ehdolla", sanoi Heikki ja alkoi katsella nuoria.