Kun mielipiteet oliwat tämmöiset, oliko sitten kumma jos nämä herrat mielessään iloitsiwat, kun maanmittarin apulainen ilmestyi heidän wähäisen ja iloisen wapaan seuransa lisäksi.
Maanmittarin apulainen ei juuri paheksinut, jos ei hywäksynytkään uutta seuraansa. Hän ei suurin wäliä pitänyt mistään, sillä hän oli niin tylsistynyt jo noin nuorena, ettei hän huolinut mistään muusta kuin totilasista, sillä kun hän sai niitä imeskellä ja litkiä mielinmäärin, niin siinä oli koko hänen elementtinsä.
Ensi tuttawuuden ajoilta esitteliwät kauppias ja nimismies maanmittarin apulaiselle Kämälän wieraswaraisen talon, sen turhamieliset asukkaat ja kuinka siellä on hywä tilaisuus heitä hassuttaa. Sieltä sopii ansaita suuhunsa maksuttomia hywiä päiwiä tytärten wuoksi, joita isäntä ja emäntä pitäwät hienoimpina herrasneiteinä, maan siwistyneimpinä impinä ja kaunottarina. Eihän muuta tarwitse kuin waan kehuskelee taloutta ja talonwäen siwistystä, ja samassa imartelee kaikkein kuullen tyttäriä, niin kyllä lähtee ruokia ja juomia oikein Porwoon mitalla.
Wälinpitämättömänä kuunteli maanmittarin apulainen uusien tuttawiensa esittelyitä Kämälän rikkauksista, heidän siwistyksensä luulosta ja kaikesta turhamielisyydestä. Tytärten kertomuksesta wälitti hän wiisi, waikka hänkin oli naimaton mies, sillä hänellä oli siellä paljon parempi ystäwä odotettawissa kuin kaikki naiset yhteensä ja se oli totilasi; kelpasipa sen puutteessa hänelle karkeammatkin juomat ja usein oli hänen tallukkansa taiwasta kohden niiden waikutuksesta.
Nuori, kaunis mies kun oli, pitiwät neidit hänestä alunpitäin warsin paljon, mutta kun tuo perisynti käwi julkiseksi ja siten ilmaisi miehen sisällisen heikkouden kaikessa kauhussaan ja karwassaan, niin neidit, samoin kuin kaikki muutkin ihmiset, pitiwät häntä yhteiskunnan hylkynä ja yli onnensa menneenä, josta ei enään mitään toiwoa ollut.
Ehdottomasti yhdistyi maanmittarin apulainen lopulta uusiin tuttawiinsa, ja tästälähin oli hän uskollisimpia ja pettämättömimpiä seuralaisia Kämälän siwistyneiden wierasten seurassa.
Nämä herrat oliwat niin ahkeroita käymään Kämälässä wieraina, että ne illat oliwat harwat, joina he eiwät olleet siellä. Kaikella imartelemisensa woimalla ja keikaroimisensa taidolla koki kauppias imarrella ja liehakoida tyttäriä ja tätä teki hän niin ujostelematta ja ohwakkaasti, ettei hän kaihtenut yhtään wanhempiakaan, ja mikäpä pakko hänen oli kaihteakaan, koska hän tiesi tämän kaiken olewan heille warsin mieluisen asian. Nimismies se koki kauppiasta jäljitellä ja olla kilpakosijana, ja waikka se käwikin kömpelösti, niin hywähän se sentään oli. Maanmittarin apulainen se waan istui pöydän ääressä, ryypiskellen lasistansa ja imeskellen piippua.
Kun Kämälän isäntä tällä tawoin oli saanut ylhäisiä ystäwiä kylläksensä, rupesi hän kaikille kehumaan taloaan, toimeentuloaan, rikkauttaan ja perhettään niin rajattomasti, että se oikein inhotti ihmisiä. Ei kenelläkään ollut niin hywiä hewosia ja lihawaa karjaa. Ei kenenkään maa ja talo ollut niin hywässä woimassa eikä kenenkään karja lypsänyt niin paljon kuin heidän. Tämä wiimeinen hywä awu oli emännän ansio: hän oli wiisaampi muita ja osasi ohjata ja komentaa piiat hywästi ruokkimaan ja hoitamaan karjan, sen wuoksi lypsiwät ne enemmän kuin muiden lehmät ja oliwat lihawampia sekä kauniimpia. Moni köyhä eukko käytti hywäksensä tuota isännän kehumista, sillä ei muuta tarwinnut kuin että he taloon tultuansa isännälle kehahtiwat taloa, isäntää, emäntää, tyttäriä ja rikkauksia, niin pian lähti heille minkä mitäkin hywyyttä, niinkuin lihan kämpäleitä, leipämöykkyjä, piimäkannuja, woinpaloja ja muuta semmoista.
Kaikille wieraille näytteli hän hywyyksiään ja rikkauksiaan: käytti heitä wilja=aitoissaan, tallissa ja karjapihassa, näytteli heille rahansa j.n.e. Tämän ohessa koki hän kaikin tawoin saada wieraita ymmärtämään hänen siwistyneen elämänsä hywyyttä. Jos hän tarwitsi johonkin lähteä, kylään tahi muualle, niin rengit toiwat walmiiksi waljastetun, korskuwan hewosen porrasten eteen. Hänellä ei ollut muuta tehtäwää kuin istua joko hywästi peitettynä rekeen tahi heiluwiin kiesseihin, niin kyllä renki ajoi mihin waan käskettiin ja odotteli siellä niin kauwan kun hän joutui pois lähtemään.
Waikka Kämälän perhe kaikin tawoin pyrki muita etewämmäksi ja koki saada kunniaa itsellensä, ei sitä ensinkään tullut heidän osaksensa, waikka he luuliwat sitä jo sylin täydeltä wääntäneensä. Sillä säätyläisensä katsoiwat heitä ylön turhien wehkeittensä ja herrastelemisensa tähden. Mitkä surkutellen katseliwat heidän tuplaawaa, työtöntä laiskurielämäänsä, kutka pilkkailiwat ja ilwehtiwät takapuolella heidän tyhmällä herrastelemisen halullaan, pitäen sitä pahana enteenä. Paikkakunnassa syntyi tämän johdosta monenlaisia pila= ja kokkapuheita. Herrassäätyiset katsoiwat heitä myös ylön, sillä nämät kyllä tiesiwät millä pohjalla heidän luultu siwistyksensä oli ja mistä lähteestä tuo ankara kunnianhimo oli kotoisin. Nekin, jotka oliwat talonwäen näennäisiä ja ylimmäisiä ystäwiä ja ainaisia wieraita, pitiwät tuota ystäwyyttä woimassa edestä päin sen wuoksi, kun talo oli niin wieraswarainen ja ehkäpä siinä oli jotakin muutakin mielipidettä.