Niin kansa ajatteli yksinkertaisuudessaan, mutta kauppias kyllä tiesi mihinkä hänen hännystakkinsa ja hansikkaansa kelpaa. Hän oli oppinut kaikki tekokopeat ja keikaroiwat ruumiinliikkeet sekä luikertelewat ja imartelewat puheenparret. Kun hän tuli johonkin taloon, teki hän senkin seitsemänlaisia keimailuja ja riekistelyjä. Ei ollut huoneessa sitä kujaa, loukkoa, astiaa, walo= ja warjopuolta, johon hän ei kerinnyt kurkistamaan ja kaikki nämä teki hän niin sukkelaan, ettei häntä oltu kerjetty wielä käskeä istumaan, kun kaikki kurkistelut oliwat jo tehdyt.
Ei sitä tilaisuutta ja seuraa ollut, joissa ei hän olisi ollut suuna ja päänä. Hän oli päällä päsmärinä kaikissa asioissa ja kaikki nuorten leikit sekä muut hupaiset asiat piti mennä hänen päänsä, kättensä ja ohjeittensa mukaan. Hän osasi olla siwistynyt siwistyneiden ja siwistymätön siwistymättömien parissa. Juoda osasi hän niinkuin lahopuu, mutta kun tuli kysymys juomattomuudesta, woi hän paastota juuri kuin paras raittiusmies. Kun waan läheni häntä, otti hän uuden ystäwänsä wastaan semmoisella ystäwyydellä, alttiudella ja weljellisyydellä, että harwat oliwat ne ihmiset, jotka eiwät häneen mieltyneet jo ensi näkemällä, ja pian oli mies=tuttawain kanssa weljenmalja juotu. Mutta kun towin aikaa oli oltu ystäwyksinä, rupesi maakauppias kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla tekemään uudesta ystäwästään keppihewostansa; tämän teki hän ilman eroituksetta kaikille, jotka häntä läheniwät. Harwat ihmiset oliwat ne, jotka huomasiwat mitä tämä kauppiaan liehakoiwa ystäwyys oikeastaan tarkoitti; suurin osa ei taas tiennyt niin mitään, waikka hän jo weti heitä aika kyytiä nokasta ja joka tilaisuudessa hassutti oikein olan takaa. Käwipä usein niinkin, että ne, jotka häntä jo ennakolta enimmän inhoiwat, tuliwat lopen hänen suurimmiksi ystäwikseen ja parhaiksi keppihewosikseen.
Hänellä oli niin suuri teeskentelemiskyky, että hän woi wähäpätöisimmilläkin asioilla nauraa hohottaa watsansa täydeltä, ja tätä teki hän niin hartaasti, että wedet silmistä lähti. Tarkka tuntija kuitenkin aiwan pian huomasi, että se oli pelkkää teeskentelemistä. Tämän awullahan kauppiaalle oli mahdollinen pitää ihmisiä sokeina ja itseensä kietoutuneina.——Monipuolinen, lahjakas mies.
Waranimismiehestä ei ole paljon mitään sanomista. Se waan, että hän oli paljon heikompi ja huonompilahjainen mies kuin kauppias. Kuitenkin oli hän ehdoton kauppiaan ihailija, ja koki kaikessa seurata hänen askeliaan ja pitää häntä esikuwanaan. Järkewät ihmiset huomasiwat kuitenkin kohta, kuinka kömpelösti tuo jäljitteleminen käwi. Kauppias saikin monta hywää tilaisuutta häntä hassuttaaksensa. Tästä kaikesta ei kuitenkaan nimismies tiennyt tämän taiwaallista, eli ja oli waan kauppiaan siipien suojassa.
Paljon mahdollista oli, että waranimismies oli niin huomaamaton senkin wuoksi, kun hänen mielessään pyöri aina waan ja lakkaamatta warsinaisen nimismiehen wirka; yöt ja päiwät kuwasteli se hänen mielessään.
Sen werran waranimismiehestä.
Jo aikaisin oliwat nämä molemmat welikullat Kämälän alituisia wieraita. Käytännöllisinä maailmantolaisina oliwat he tulleet tuntemaan, niinkuin lintu talwella, missä syönnöspaikka on. Tuntien Kämälän rikkaudet ja sen perheen turhamielisyyden, teetteliwät he itsensä heidän suurimmiksi ihmettelijöikseen ja ihantelijoikseen. Ei olleet Kämälän tyttäret wielä hetikään aikaisia ihmisiä, kun nämä welikullat oliwat jo talossa alituisina wieraina. Noin kesken kaswaneinakin imarteli kauppias heitä, ja nimismies koki apinoida jäljessä. Eipä heillä kuitenkaan tyttäret ensi alussa olleet niin paljon mielessä kuin talon runsaat wieraanwarat, joita aina oli isännällä tarjona. Näiden tähden he osasiwat kutkuttaa isäntäwäen turhamielisyyttä oikeasta paikasta ja se teki heihin warsin hywän waikutuksen, sillä oliwathan he itse siwistyneitä ja heillä oli nyt siwistynyttä seuraa, Awosylin otettiin aina nuoret herrat Kämälässä wastaan iltasilla, jolloin heillä muka oli aikaa wieraisille tulla ja pian istuiwat wieraat ja isäntä iloisen totipöydän ääressä. Siinä ei puuttunut imartelemisia eikä hulluuksia ja siinä oli hywä olla, sillä oliwathan asiat molemmin puolin, niinkuin niiden ollakin piti.
Myöhemmin saiwat nämä kaksois=weljekset hywän lisän. Tuli näet paikkakuntaan eräs siitä kotoisinkin olewa maanmittarin oppilainen, joka oli jo siihen määrään hywän oppinsa tähden kohonnut, jotta oli jo woinut tehdä ominpäinsä maanmittaus=työtä toisen nimissä. Niinkuin useinkin hywälahjaisten nuorukaisten käypi, että he hukkuwat hywiin lahjoihinsa, niin käwi hänenkin, sillä eipä hän ky'yssä pitänyt ketään muita itsensä wertaisena. Tästä oli seurauksena, että hän hukkui toisen kerran—totilasiin, sillä hän piti warsin tyhminä ne ihmiset, jotka eiwät ymmärrä nauttia elämää. Tämä seikka oli tuottanut hänelle ainaisen eron ammatissaan ja kaikissa pyrinnöissään, ja tämän tähden oli hän olkeentunut takaisin kotipaikoillensa.
Yritäpä siitä; herra hän oli ja herrana hän tahtoi itseänsä pidettäwän. Hienot kaulurit, maniskat ja haarahäntä=takit oli hänellä aina hywinä seurakumppaneina, waikka nälkä usein suolia kurni. Hän oli wieraantunut kansan elämästä niin, ettei tiennyt siitä niin mitään, waikka oli kansan lapsia, mutta sen hän tiesi, että herra hän oli ja että hänellä oli oikeus elää maailmassa mielinmäärin.
Kun hän ilmestyi paikkakuntaan, ihastuiwat kauppias ja waranimismies kowin. Syrjäinen paikkakunta, jossa nämä herrat kowan onnen ohjaamina oliwat pakoitetut olemaan, oli niin tyhjä herraswäestä, ettei siinä, paitsi heitä, ollut paljon muita kuin kirkkoherran perhe ja he oliwat niin hiton jumalisia, ettei heistäkään juuri paljon apua ollut.