Kello on kolme jälkeen puolenpäiwän ja isännän järjestäwä ja käskewä ääni kaikuu kaikkialla.

"Rengit hoi! Hewoset waljaisiin määrätyssä järjestyksessä ja itsekukin menköön noutamaan määrättyä wierasta.—Matti jääpi kotiin riisumaan wierasten hewosia ja wiemään niitä talliin niin paljon kuin mahtuu ja loput hakaan. Omat hewoset hakaan. Katso, että talli on hywässä oorningissa ja laita sinne heiniä waralta. Oletteko ymmärtäneet minua?" komenteli isäntä.

"Kyllä, isäntä", sanoi rehki Matti.

Rengit lähtiwät toimiinsa.

Tästä lähti isäntä naiswäen kimppuun, hoputtaaksensa heitä joutumaan, sillä tuo tärkeä hetki alkoi lähetä.

"Joutukaa nyt, sillä ei ole aikaa kuhnailla. Wieraat owat kohta täällä ja mitä he sanoisiwat, kun löytäisiwät meidät näin arkipäiwäisissä pukineissa—joutuin nyt! Katso sinä, Liila, perään, että kynttiläjalkoihin ja kattokruunuun tulee aiwan teateri kynttilöitä— kuulitko—? ei yhtään talikynttilää—niin ja että kirjasto tulee hywään järjestykseen salin pöydälle.—Särkekää sokeria niin paljon, ettei se kesken lopu,—monta kupillista. Pukekaa itsenne wiinisti ja sääkeristi, sillä tietäkää se, ettei teillä ole nyt tekemistä moukkain kanssa. Käyttäkää itsenne kauniisti, ettette joudu pilan ja häpeän alaiseksi— no, ei muiden ole niin kranttua, mutta Liilan ja Alman. Muistakaa, että panette manpetterit kalwosiinne, etteiwät paidan hihan suut näkyisi, ja raakat kaulaan. Pankaakin rosettiwaatteet päällenne, sillä nyt niitä tarwitaan, jos milloinkaan muulloin. Sukkelaan nyt, sillä ei tiedä millä hetkellä jo herskapia joku osa tulee.—Käskekää piika Maija auttamaan waatteita päällenne.—Kuulkaa wielä! Ennenkin olen minä teitä warottanut parempain ihmisten seurassa ollessanne astumaan kynnykselle kulkiessanne, mutta nyt se on peräti wälttämätön tehtäwä, sillä se näyttää niin siewältä ja siwistyneeltä ja kaunistaa ihmistä paljon.— Tuokaa pian minun werkahousuni ja uusi rakkini, että saan päälleni pukea.—Owatko ne hywäksi puhdistettu ja harjattu—? niin ja hanskat kanssa—eli mitä minä niillä teen—kyllä minä ne sentään tarwitsen herroja wastaan ottaissani", komenteli isäntä waimowäkeä.

Kun hän oli pyydetyt waatteensa saanut, rupesi hän peilin edessä pukeutumaan. Kauwan meni siinä, sillä waatteet eiwät soweltuneet hänen mielestänsä, niinkuin niiden olisi pitänyt soweltua. Niitä hän käänteli ja wäänteli, wenytteli ja wanutteli, eikä mitenkään tahtonut hywää tulla. Emäntä tuli häntä wuorostansa muistuttamaan, että isäntä kohta myöhästyy, ellei hän pian joudu, sillä kello on jo kohta puoli kuusi. Hywän aikaa sai kuitenkin emäntä wielä rustailla isännän kaularöyhelöä ennenkun hän oli tyytywäinen.

Kun isäntä oli saanut puetuksi tuli hän naiswäen luokse ja näytteli itseänsä joka puolelta.

"No, miltä tämä nyt näyttää … mitä te tykkäätte minun uusista waatteistani?" kysyi isäntä wihdoin.

"Ne seisoo tykö niinkuin naulattu, oikein praasti", ehätti kaupungista tuotu kokki sanomaan.