"Sinä tyhmä ja häwytön mies! Et älyä edes sen wertaa, että olisit wierailta salannut tornin putoamisen. Sinun syysi on kaikki tämä ikäwä asia mitä siitä on seurannut", sanoi isäntä wihasta punottaen.
"Enhän minä sitä pudottanut", rohkeni Matti sanoa.
"Olisithan, tyhmeliini, woinut olla sanomatta, että se putosi."
"Minkä minä sitten tuon jyräkän olisin sanonut olleen?"
"Olisit sanonut ukkosen jyrinäksi."
"Silloinhan olisin walehdellut ja walheellahan on lyhyet jäljet.— Eikähän sitä salamoinut eikä satanut … pian olisiwat arwanneet", selitteli Matti ja emäntä waikeni isoksi aikaa… Lieneekö hänen mieleensä johtunut, että tuo harmia tuottanut tornikin oli rakennettu walheen perustukselle, sen tiesi taiwas.
Kun isäntä oli tullut näin sanattomaksi puuttui waimowäki puheeseen.
"Mutta melkein häwyttömäksi woipi ihminen tulla, kun kehtaa wielä wastustaakin. Mitä pahaa me sinulle olemme tehneet, kun sinä kehtaat noin häwytön olla ja tuolla lailla häwäistä meitä", sanoiwat emäntä, Liila ja Alma yhteen ääneen itkua puristaen.
"En minäkään tiedä teille mitään pahaa tehneeni, työtä olen waan tehnyt kuin mies", puolusteli Ratti.
"No, mutta sanoithan wieraille, että walhetorni putosi."