"Onhan meillä wiljawaroja. Ei meille heti nälkä tule, jos katowuosiakin sattuisi tulemaan.—Onhan niitä, katsokaapas tuonnekin", sanoi isäntä, osoittaen toiseen aitan osaan.
"On, on, kyllä minä näen", sanoi wieras ihmetellen.
Samassa tuli kirkkoherra parin isännän kanssa aittaan. Heillä oli isännälle jotakin asiaa, ja kun he kuuliwat hänen menneen wieraan kanssa aittaan, meniwät hekin sinne.
"Wilja on warsin painawaa ja hywää, mitä waaditte tynnyristä rukiista ja ohrista?" kysyi wieras, hypitellen kämmenellään kumpiakin jywälaatuja.
"Ehei, en minä myö jywiäni", sanoi isäntä.
"No miksikä ei?" kysy ostaja kummastellen.
"Nyt on tullut sekalainen wuosi."
"Ei kuitenkaan niin huono, ettei maakunta sillä toimeen tule."
"Mutta jos sattuisi tulemaan useampia katowuosia?"
"Aikapa niitä nyt ruweta odottamaan, sillä woisihan tapahtua, ettei katowuotta tulisi kymmeniin wuosiin. Muutoin saattaisi wiljanne pilaantua, kuinka wanhoja lienee nytkin jo joukossa", arweli wieras.