"Ei niissä ole yhtään jywää sen wanhempia kuin menneenwuotisia", wakuutti isäntä, sioitellen jalkojansa. "Ei yhtään wanhempia?"
"Ei yhtään wanhempia?"
"Ei."
"Ja yhtenä wuotena tulee noin paljon?"
"Niinpä niitä näkyy tulewan."
"Mihinkä sitten wuonna wuotuisesti tuommoinen wiljan paljous on joutunut?"
"Hywinä wuosina myön minä liiat, mutta huonoina en ensinkään."
"Myökää pois, minä maksan hywän hinnan."
"Enkä myö, waikka mitä maksaisitte. Meillä tarwitaan paljon eloa, eikä meillä wiitsitä huonon wuoden wiljaa syödä.—Tämän wuotisia saatte ostaa, sitten kuin ne kokoon saadaan", selitti tuo warowa isäntä.
"Tämän wuotisia minä kyllä saan jokapaikasta ja niin paljon kuin tahdon, mutta minä en huoli niistä", sanoi ostaja.