"Herrat owat pitkät ajat tästä ohi kulkeneet, eiwätkä wielä ole ainoatakaan kertaa minulta mitään ostaneet; siitä minä kohta arwasin."
Tämän sanottuansa otti mummo laatikostaan pari paperossia ja ojensi kappaleen kummallekin anojalle, samalla antaen tulitikulla tulta kummallekin.
Kumpikin heistä ojensi mummolle paperossien maksuksi wiisipennisen.
Mummo rupesi hakemaan pennejä antaaksensa wastaan.
"Ei minulle tarwitse antaa wastaan", sanoi Mielonen.
"Kuinkas se muutoin sopisi? Jo ei raha kelpaa, saatte paperosseja wielä lisäksi", sanoi mummo.
"En minä huoli paperosseistakaan", intteli Mielonen.
"Tuos on toiselle herralle wastaan", sanoi mummo sitten ja oikasi pennejä Makkoselle.
"En minäkään tahdo wastaan", sanoi Makkonen wäkinäisesti.
"Kyllä maar te olette niin kummia herroja, etten ole koskaan semmoisia nähnyt", sanoi mummo ja pienestä kulmalihasten alla olewasta silmästä wierähti kyyneliä, joita hän koetti huolellisesti salata.