'Teidän poikanne kuoli eilenaamuna weren=oksennukseen. Mitä toimia tahtoisitte pitää wainajan hautaamiseksi?'
Ei saanut mummo loppuunkaan luetuksi, kun hän parkasi kipeästi.
'Nyt ei minua tarwita enään maailmassa', sai hän sanotuksi sydäntä särkewällä äänellä ja samassa hän kaatui. Tunnottomana wietiin hän kotiinsa ja seuraawana aamuna oli hän ruumiina", kerrottiin heille.
Alakuloisina kuunteliwat Mielonen ja Makkonen kertomusta. Pitkään aikaan eiwät he woineet lausua ainuttakaan sanaa, niin sywästi koski se heihin.
"Woi kuinka wäärin minä tuomitsin mummoa", sanoi Makkonen wihdoin pitkän waiti=olemisen perästä.
"Niin. Usein on meidän laitamme sillä tawalla, että erehdymme sangen pahoin, mutta sangen hywä asia on se, että joskuskaan woimme palautua", sanoi Mielonen.
"Jos tuo wiiden pennin paperossikauppa olisi tullut woimaan moniaita wuosia ennen, kenties eläisiwät he wielä molemmin" arweli Makkonen alakuloisesti.
"Kenties, kenties", sanoi Mielonen ja waipui sywiin mietteisiin.
MATKUSTAJA.
Aiwan rautatien lähellähän se on Y——n kirkko. Tämähän ei mitään kummaa, sillä onhan monta muuta kirkkoa rautatien likeisyydessä.