"Onko teillä papinkirjaa?"
"On, kyllä minulla on kirjat", sanoi mies ja alkoi kaiwaa poweansa.
Kun kirkkoherra sai kirjat, merkitsi hän niihin, että mies on käynyt sinä päiwänä ripillä heidän pitäjässä.
"Te olette menossa Amerikkaan", sanoi kirkkoherra kirjoja miehelle takaisin tuodessaan.
"Niin."
"Miksikä lähdette pois synnyinmaastanne, tuttawain ja ystäwäin parista, pois maille wierahille, teille tietämättömille, jossa ei ole ken wesilusikan ojentaisi? Se on sitäkin kummallisempi mielestäni, kun olette perheellinen talon mies", sanoi kirkkoherra.
"Niinhän tuota… Kun ahdistaa niin kowin joka puolelta, niin ajattelin, etteikö tuota siellä … mutta nyt tuntuu niin pahalta ja waikealta, etten tahdo aikaan tulla", sanoi mies ja raskaat kyyneleet tipahteliwat kaarewain ja tuuheain kulmakarwain alla olewista silmistänsä. Kyyneleitään koki hän häätää syrjään karhealla kädellänsä.
"Tämän matka=murheenneko wuoksi haluatte nyt ripillä käydä?" kysyi kirkkoherra.
"Paljon senkin tähden, mutta on minun muutenkin paha olla."
"Minkä wuoksi?"