"Minä yhden kerran ryyppään … sitten en enään—yhden ainoan kerran waan", sanoi Juho ja raapi korwantaustaansa.
"Ei ainuttakaan kertaa tahi ei meillä tule mitään liittoa. Ken ei ensimäistä kertaa woi itseänsä kieltää, hän ei woi toistakaan.——No!"
"Lähdetään ulos … eihän tuota tähän lattialle", sanoi Juho.
He meniwät.
Nurkan taa päästyänsä otti Juho pullon powestansa ja löi kepakolla siitä kaulan poikki ja antoi wiinan juosta maahan.
"Siellä se nyt on", sanoi hän sitten.
"Sielläpähän olkoon, ja älköön koskaan takaisin tulko", anoi Matti.
Kun he oliwat huoneeseen takaisin palanneet, sanoi Matti Juholle:
"Nyt minä uskon, että sinulla on woimaa seisoa wiettelystä wastaan, waikka kiusauskin tahtoo pyöriä kintereillä, woittoa saadakseen. Kun ensimältä on luja, wähenewät kiusauksetkin. Ole nyt meidän majapaikassamme yötä, ettet joutuisi toisien matkatowerien pariin ja joutuisi toiseen, kenties pahempaan kiusaukseen."
Ja yötä oli Juho.