"Woi hywä Jumala, Matti, kuinka hywä minun nyt on olla. Nyt ei minulla ole enään mitään epäilystä sinusta, sillä minä tiedän, että sinä woit seisoa kiusauksia wastaan", sanoi waimo ja kiersi kätensä miehensä kaulaan.
"Minä toiwon ja uskon niin käywän, sillä Jumala auttaa meitä kiusaukset woittamaan, kun waan häneltä pyydämme apua hädässämme", sanoi mies.
"Minunkin käypi niin katumakseni, kun olen niin paljon ryyppinyt", sanoi toisista jäänyt Juho.
"Heitä sinäkin kaikenni wiina pois, se ei wie hywään, usko minua", neuwoi Matti.
"No, mutta minä heitän … niin minäkin olen ajatellut", lupaili Juho.
"Silloin teet oikein. Liittäytään yhteen ja ollaan yksissä sielläkin, sillä wieraalla maalla on monta waaraa ja kiusausta tarjona; woisimmehan tukea toisiamme ja olla toinen toisemme apuna", esitteli Matti.
"Tehdään niin, minä suostun."
"Onko sinulla nyt wiinaa muassasi?"
"On yksi pullo."
"Särje se pullo ja laske wiina maahan, kehoitti Matti ja katsoi tutkiwasti Juhoa silmiin.