"Sentähden, että olen päättänyt olla ottamatta."
"Otitpahan silloinkin ja kelpolailla otitkin", sanoi tarjoilija pisteliäästi muistuttaen.
"Otinpa kylläkin, sen sinä oikein sanoit. Mutta siitäpä sainkin tekemistä niin paljon, etten ota enään koskaan suuhuni wäkewiä juomia", sanoi Matti lujasti.
"Sinä luulet olewasi parempi meitä muita", sanoi mies sillä nyt oli jo toinen ääni kellossa, kun näki että wiina=ystäwyys alkoi turhaksi käydä.
"Ei suinkaan … siinä, ystäwäni, erehdyt kowin. Minä olen paljon huonompi ihminen kuin teistä yksikään … enpä koko maailmassakaan luule löytywän niin kehnoa ihmistä kuin minä olen——kunpa minä olisinkin semmoinen kuin te olette, niin miespä minä sitten olisin", sanoi Matti.
"Älä nyt leikkiä laske, Matti. Tiedämmehän me, että mies sinä olet, eikä sinun tarwitse itseäsi niin huonoksi teetellä.——Ota nyt tästä pullosta ja ollaan ystäwykset, niinkuin ennenkin", sanoi naapuri, kun näki, ettei suurenteleminen auttanut.
"Minun tapani ei ole leikkiä laskea, sillä, mitä minä sanon taikka teen, on täyttä totta. Wie pois se pullosi, taikka minä lyön sen seinään", sanoi Matti kiiwastuneena.
"Hoh tätä, kuinka on hurskas ja ylpeä … mutta en minä toki ole wielä koskaan akkaani lyönyt", änkötti naapuri, jonka alkoi jo päihtymys saawuttaa.
"Siltipä sinä olet parempi mies kuin minä; olenhan sen jo sanonut. Minä olen niin tehnyt, mutta toiwon, etten sitä tawasta tee. Muutoin pyydän että menette tiehenne ja jätätte meidät rauhaan", sanoi Matti.
Miehet lähtiwät horjuen ja itsekseen kiroilla mutisten pois, mutta Juho niminen, nuori naimaton matkatoweri, jäi Matin luo. Hänkin oli wähän pöhnässä.