Toiset matkatowerit oliwat ennenkin kulkeneet rautatiellä. He tahtoiwat nyt näyttää kuinka wiisaita he owat, eiwätkä ensinkään hätäilleet nousemaan waunuun, toikkailiwat waan horjuen siinä edestakaisin. Asemapäällikkö tuli nyt asemahuoneesta antamaan junankuljettajalle tietoa, että juna saa lähteä. Silloin matkatowerit yrittiwät nousemaan waunuun, mutta asemapäällikkö esti sen.

"Te ette saa mennä junaan, te olette juowuksissa", sanoi hän.

"O-onhan meillä pi-piketti", wäitti toinen heistä.

"Waikka teillä olisi kymmenen pikettiä tai pakettia, ette sittenkään saa mennä, ei sinne juopuneita päästetä", sanoi päällikkö lujasti.

"Se-sepä ku-kumma on, ra-rahan mekin o-olemme maksaneet", änkyttiwät he ja rupesiwat wäkirynnäköllä menemään waunuun.

Mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä asemapäällikkö ja junankuljettaja ottiwat heitä niskasta kiinni ja wetiwät takaisin.

Asemapäällikkö wihjasi junankuljettajalle, tämä puhalsi pilliinsä, weturin höyrypilli wastasi ja juna lähti liikkeelle.

"Hywästi Mari!" sanoi Matti ja wiittasi leweällä kämmenellään.

Hywän aikaa näkyi Matin ahawoittunut leweä naama waunun portailta. Ja waikkei hänellä ollutkaan nenäliinaa, jolla hän olisi wiimeisiä hywästijättöjä huiskuttanut, wiittoi hän sitä ahkerammin leweillä kämmenillään, ja tämän ymmärsi Mari paremmin kuin mitkään muunlaiset ulkoa opitut säännölliset hywästijättö=temput.