Ja kolmannen luokan piletit Hankoniemeen saiwat Matti ja Juho.
"Kylläpä se on somasta… Minä luulin että kyytiraha otetaan wasta waunussa", arweli Matti piletit saatuansa.
"Joutukaa nyt, ei ole enään paljon aikaa", hoputti rautatienpalwelija.
Matin ja Juhon tawarat punnittiin ja pantiin waunuun.
"Kun tätä lippua näytätte Hankoniemessä, niin saatte tawaranne pois", sanoi asemamies kohteliaasti, antaen samalla kummallekin paperilapun.
"Menkää nyt jo waunuun, soitetaan jo toisen herran", sanoi rautatienpalwelija.
Matin waimo oli siinä.
"Hywästi, Mari!" sanoi Matti ja oikasi karhean ja leweän kätensä waimollensa.
"Muista minua ja lapsiasi", sai waimo waan sanoneeksi, pitäen miehensä kädestä kiinni.
Molempien silmissä wärisi kyyneleitä, joita salatakseen Matti kääntyi selin ihmisiin, mutta selwästi huomattiin, kuinka hänen woimakkaat hartiansa tärähteliwät. Hän koki käsiseljällään pyyhkiä silmiään ja sitten nousi hän Juhon kanssa waunun portaille, mutta he eiwät menneet waunuun.