"Ei mahda — siitähän tuntuu voimat alkavat vähetä".
"Mieleeni on juolahtanut eräs asia; jaksaisitko sitä kuunnella?"
"Eräs asia! Mikä se olisi?!"
"Sinulla on paljon rahoja koossa".
"Onhan noita joita kuita tuhatmääriä; entä sitten?" sanoi sairas ja katsoi Lauria kolkosti ja kysyvästi silmiin.
"Sinä näyt kohta jättävän tämän maallisen majan; sinä et tarvitse silloin enään rahoja: testamenttaa rahasi kirjallisesti minulle!" esitteli Lauri.
"Semmoistako asiaa sinulla olikin? Mutta sitä en tee koskaan", sanoi sairas jäykästi.
"Jos et minulle sitä saata tehdä, niin anna rahasi pojalleni!?" pitkitti
Lauri.
"En kenellekään ja pojallesi kaikkein vähemmän", sanoi sairas kolkosti.
"No, miksikä niin? Hänhän on ainoa talon perillinen ja ainoa sukumme kunnia", sanoi Lauri, hämmästyneenä sairaan veljensä jäykästä puheesta.