"Jos vaan panette minut kiinni, niin sen saatte vielä katkerasti katua", sanoi Jussi uhkaavasti.
"Sepähän nähdään", sanoi mies ja alkoi nuorittaa häntä saapuville tuoduilla köysillä.
"Mikä on nimesi mies?" kysyi hän Jussilta, kun oli saanut hänen sidotuksi.
"Nimeni on Matti Vekarainen, Savosta", vastasi Jussi.
"Ei vainenkaan, hän on Vanhanviran Jussi, jos olette ennen kuulleet hänestä mainittavan", sanoi eräs juuri kartanolle saapunut kulku-akka.
"Oletko varma siitä?" kysyi moni ääni yht'aikaa vaimolta.
"Hänet tunnen yhtä tarkkaan kuin oman miehenikin", sanoi vaimo luottavasti.
"No peeveli! Sittenhän olemme saaneet paremman linnun kiinni kuin luulimmekaan. Lisää nuoria tänne! Hän ei taida olla juuri niin hyvä häkissä pysymään. Vai sitä komppaljuunia tämä joukko onkin. Olkaa hyvät ja painakaa muut tielle ja pian, jos ette tahdo kaikin tulla kiinni pannuiksi", sanoi sitten sitoja toisillekin samassa kun hän vielä toistamiseen siteli arvokasta saalistansa, josta kansa oli kuullut niin paljon pahaa. "Kas niin! Luulempa että pysyt koreasti kiinni tutkintoon asti", lisäsi hän sitten ja heitti Jussin siihen.
Jussin toverit vannoivat sielunsa ja Jumalan kautta, ett'eivät he ole tietäneet mitään koko asiasta — sepä nyt on tietty — ja toimittivat itseänsä aikakyytiä matkalle.
Jussi-parka vietiin heti nimismiehelle, joka hänet kahlehti lujaan jos lujaan, ja lähetti sitten läänin vankilaan, odottamaan laillista tutkintoa huonosti onnistuneelle asiallensa.