"Tuo äiti on niin arvonen!" sanoi poika, mutta Lauri ei puhunut mitään. He eivät häirinneet kristillisen perheen äidin itkua, sillä he kumpikin tiesivät, mistä pohjasta nuot kyyneleet vuotivat.

Kun Laurin vaimo tyyntyi niin paljon, että hän voi puhua, sanoi hän: "Voi onnettomia ihmisiä, mitä te olette tehneet, josta vielä päälliseksi noin iloitsette! Poika on tehnyt hirveämmän rikoksen, mitä ihminen ikänä tehdä saattaa — varastanut kuoleman hetkellä, ja isä iloitsee poikansa pahasta teosta ja vahvistaa hänen rikoksensa oikeaksi! Luuletteko että Jumala jättää tekonne rankaisematta?"

"Eihän tämä ole mikään varkaus", sanoi Lauri.

"Mikäs sitten?"

"Talostahan nuot tavarat ovat tulleet, joutavathan ne taloon jäädäkin", puolusteli Lauri.

"Talosta ne tosin ovat kotoisin, mutta ne ovat oikeudella tulleet toisen miehen omaksi ja sentähden ei pojan teko ole sen parempi kuin hirveä varkaus, puolustakaa sitä miltä kannalta tahansa. Ja sinä rakas Laurini, olet varkaan kasvattaja, puolustaja ja suojelia, et parempi etkä pahempi! Minä rukoilen teitä: viekää rahat takaisin, ennenkun niistä saa kukaan mitään tietoa!" puheli murheellinen äiti.

"Sitä emme tee, emme koskaan. Sinä et ymmärrä asioita, joiden avulla omaisuus talossa pysytetään, ja miten suvun kunniaa kannatetaan", sanoi Lauri.

"Ymmärrän minä sen verran asioita, että varkaus on varkaus, mutta suvun kunnia ei pysy pystyssä — rikoksilla. Suvulla on ollut kyllä kunniaa tähän asti, mutta tuo kunnia on rehellisyyden hedelmä, joka tähän asti on suvussa vallinnut, mutta nyt näyttää rehellisyys loppuneen, ja kuinka kunnian kanssa käypi, sen on tulevaisuus osoittava", pitkitti äiti.

"Kyllä kaiketi tuo äiti on semmoinen hupakko, että hän huutaa koko tapauksen ympäri kylää", sanoi poika, isänsä puolustuksesta rohjenneena, sillä hän oli joutunut vähän hämille äitinsä puheesta.

"Lempo vieköön, sitä hän ei saa tehdä. Tätä asiaa ei tiedä kukaan muu kuin me kolmen. Jos asia tulee tiedoksi hiljan tahi hitain, niin se ei ole keneltäkään muulta ilmi tullut kuin häneltä", sanoi Lauri jäykästi.