Saunan edessä tapasi Paavo muitakin ihmisiä; hänen äitinsäkin oli siinä. Hakkilan vanhukset olivat ruvenneet pelkäämään Wolmarin tehneen Paavolle jotakin vahinkoa tiellä; siitä selvää ottamaan oli Hakkilan emäntä lähtenyt ja joutui nyt parhaaseen kahuun. Siinä oli myös Ellulan emäntä, piika, molemmat nuoremmat pojat ja eräs vieras nainen, joka sattumalta oli Ellulassa.
Kaikki nämät olivat kauhean tuskan ja hädän valtaamina. He eivät kyenneet muuta tekemään kuin voivottamaan, käsiänsä vääntelemään ja vapisemaan.
Saunassa oli Wolmari raiskalla tukalat ajat. Ensimältä huusi hän niin paljon kuin jaksoi: "Voi, voi, voi, herra Jesus! Tappakaa heti, tappakaa heti, rakas isä —¦ voi, voi, voi," huusi hän sydäntä särkevällä äänellä; olisi luullut kivenkin siitä heltivän. Tätä surullista säveltä ei muu säestänyt kuin patukan tahdikas mätke ja isän ähkyminen ja hammasten puremisen karske. Kun ensimäinen patukka oli loppuun kulunut, sieppasi isä toisen ja kolmannen.
Vihdoin alkoi Wolmarin ääni heiketä ja patukan mäiske kuului valtavana heikon valituksen ja voivotuksen yli.
Ellun vaimo seisoi käsiään väännellen hyvin hätäisen näköisenä.
Kyynelet juoksivat hänen silmistään ja ehtimiseen hoki hän: "Eipä
Wolmarista miestä tullutkaan," mutta Nestori sanoi: "Ei Wolmarista tule
miestä, mutta minusta tulee."
Kun ei saunasta enään paljon muuta kuulunut kuin patukan läiskettä, rohkaisi Hakkilan emäntä viimein itsensä, reväsi saunan oven auki ja töytäsi sisälle.
"Älkää, Jumalan tähden, häntä kuitenkaan tappako," huusi emäntä saunaan päästyänsä.
"Kurittasit sinäkin kakaroitasi, ettet helvetissä tarvitseisi koston huutoja kuulla," karjasi Ellu kiiluvin silmin ja jatkoi työtään.
"Kymmenkertaisen helvetin olisitte itse ansainneet tuommoisella julmuudellanne, — heittäkää heti pois," sanoi emäntä lujasti.
"Voi voi; älkää hyvä emäntä antako tappaa — — älkää mene pois," änkytti Wolmari käheällä ja sortuneella äänellä.