Silloin Ellu pyörähti äkkiä ympäri ja meni vaimonsa luo.
"Niin, Wolmarista nyt on ollut puhe; hän elää vielä. Hän on nyt kolmannen kerran kaakissa saanut selkäänsä varkaudesta ja viedään kohta ikuiseen vankeuteen. Hän on rikkipieksettyä selkäänsä painellut tuolla nenäliinalla ja lähettää sinulle nyt tuon verisen muiston palkinnoksi kaikesta löyhyydestäsi ja puolesipidosta, joilla hänet olet tuommoiseksi saattanut," huusi Ellu vihanvimmassa vaimollensa.
"Herra Jesus! — — Eipä Wolmarista miestä tullutkaan," huudahti kärsivä äiti ja hänen viimeinenkin järjenkipinänsä sammui.