"Ette ymmärrä! Sepä kummallista … katsokaapas tuohon lattialle", kehoitti isäntä.
Vieras katsoi.
"No, mitä näitte?"
"Enpä entistä enempää, ruusuja, risuja ja rapakkoa vaan."
"Ettekös myöskin luita?"
"Niitä kyllä."
"Tiedättekös mitä ne merkitsevät?"
"En suinkaan ymmärrä muuta virkaa niillä olevan, kuin että niistä on joskus ytimet kaivettu ja pistetty suuhun; olisipa niitä voitu keittää käryyttääkin", koki vieras arvoitusta selittää.
"Niinkö halvasti … todellakinko ajattelette niin halvasti meistä? Onko tarkoituksenne suorastaan solvaista ja loukata meitä? Vertaatteko meitä koiriin, sillä nehän luita kaluavat…? Luuthan osoittavat vaan sitä, että täällä syödään lihaakin", sanoi isäntä tuimasti.
"No, no, älkää nyt pikastuko, sillä enhän minä mitään semmoista tarkoittanut. Mutta kun en minä näe mitään astiaakaan, joita ruokaa käsitellessä tarvitaan", sanoi matkustaja yhä epäillen.