"Mutta meidän kakarat elävät kaikki, ihan jokainen nokka; ei, Jumalan kiitos, ole tullut pään vahinkoa… Katsokaapas näitä", sanoi isäntä, osoittaen taasenkin lapsiansa.
"Totta kyllä, että he näyttävät erinomaisen terveiltä ja kummallista on ettei heistä ole yhtään kuollut. Mutta vaikka niin on, en minä kuitenkaan voi hyväksyä teidän elämäntapojanne", sanoi vieras.
"Minkätähden ei, jos saan luvan kysyä?" sanoi tuo turkki-housu isäntä melkein loukkaantuneena.
"Sen vuoksi, että teiltä puuttuu kaikkian välttämättömimmätkin elämän ehdot", sanoi vieras.
"Mikä laatu parhaiten?"
"Kaikki yleensä, mutta sitä en saa päähäni millä tavalla te voitte elää?"
"Tietysti syömällä, niinkuin kaikki muutki ihmiset taikka olkoonpa vaikka elukat."
"Mutta minä en huomaa täällä mitään syötävää, enpä edes paikkaa, missä sitä säilytettäisiin", sanoi matkustaja.
"Näytämmekö me sitten mielestänne niin kovin syömättömiltä ja nälkäisiltä?" kysyi isäntä.
"No, ei juuri niinkään, sillä näyttäähän koko perheenne olevan varsin hyvissä voimissa, mutta sitä en voi ymmärtää, kuinka he voivat semmoisina pysyä tämmöisissä oloissa", arveli vieras.