"Ruoalla tietysti niinkuin muutkin ihmiset."
"Annetaanko teille köyhäin apua?"
"Emme ikänä ole köyhäinhoidolta saaneet ainuttakaan penniä eikä yhtään jyvää, emmekä heidän apujansa tarvitsekaan, sillä me tulemme omistamme aivan hyvin toimeen."
"Minä en ymmärrä teitä", sanoi matkustaja. "Minä näen suurimman puutoksen ja kurjuuden vallitsevan täällä, mitä ikinä olen maailmassa nähnyt. Teillä ei ole minkäänlaista maanviljelystä, ette viitsi tehdä työtä, ansaitaksenne sillä tavoin elatustanne, ette saa köyhäin apua, ja yhtäkaikki ylvästelette tulevanne omistanne toimeen."
"Mikäs on toimeen tullessa, sillä me ostamme enimmän osan ruokaamme puhtaalla rahalla", sanoi isäntä varakkaan tavoin.
"Rahalla! Olette siis rikkaita saitoja", sanoi matkustaja hämmästyksissään.
"Ei, ei niin; älkää suinkaan minua väärin ymmärtäkö", sanoi isäntä hätäisesti.
"Kuinkas sitten?"
"Asiassa on eräs salaisuus, jota te ette näy ymmärtävän."
"No, minkälainen? — antakaapas kuulla."