"Mikä niin?"
"Tuo, tuo, joka meidän edellämme kaukana menee. Ettekö näe?"
"Niin. Hän näkyy olevan Kättä-Risto", sanoi mies.
"Kättä-Risto! Minkä vuoksi häntä Kättä-Ristoksi sanotaan?" utasi matkustaja.
"Hänellä ei ole oikeaa kättä ensinkään."
"Synnymältäkö hän oli jo käsitän?"
"Eikä ollut … miehenä se on mennyt… Hän on kylän vähäväkisin mies."
"No ihme! Kun ennen kylään tuloamme kysyin teiltä: onko kylässänne mitään merkillistä, ette sanoneet mitään semmoista olevan. Kuitenkin on jo nähty kylän laiskin mies, ja kenties kohta nähdään kylän vähäväkisin mies", sanoi matkustaja ihmeissään.
"Niin, mitäs noista tuommoisista … kyllähän niitä semmoisia…", sanoi kyytimies, ny'äisten samassa hevostansa.
Edellä menevän miehen käynti näytti oudolta ja sepä se juuri olikin joka matkustajan huomion häneen käänsi. Hän kallisteli puolelta toiselle kävellessään, niin että hänen luuli joka askeleella kaatuvan kummalle puolelle tahansa. Oikea puoli oli kolkosti aukea, kun ei siinä ollut kättä heilumassa ja käynnille tahtia pitämässä. — Vasemmassa kädessään näytti hän kantavan jotakin raskasta esinettä. Tämmöisenä näytti hän semmoiselta kuin myrskyn käsistä päässyt tuntimylly, josta myrsky on toiset puolet siipejä pois karsinut ja joka vielä myrskyn jälkimainingin vuoksi kovasti heiluu.