"Vaikken minä hyväksykään teidän elämäntapaanne, on minun kuitenki ollut hupainen olla hetkinen teidän parissanne", sanoi vieras lähtiessään.
"Paras elämäni tapa, paras… Ottakootpa nyt vääryydellä mitä meillä on", kumisi isännän ääni kanavaan, jota myöten vieras kömpi juuri ulos.
II.
Kylän vähäväkisin mies.
Vieras ajeli eteenpäin ajatuksiinsa vaipuneena.
"Osaavatko nuot kuopan asukkaat lukea?" kysyi hän yht'äkkiä kyytimieheltä, ikäänkuin unesta havahtuen.
"Parhaita lukijoita pitäjäässä."
"Lapsetkin?"
"Vanhimpia lapsia, jotka siinä ijässä ovat, ei voita yksikään… Kirjan saavat joka lukukinkeriltä", sanoi mies yhtäkaikkisesti.
"Mikäs tuo tuolla on?" kysyi vieras äkkiä.