"Onko hänellä sitten peltoa?" kysyi matkustaja, eikä ollut huomaavinaankaan kyytimiehen tyytymättömyyttä.
"On, ja vieläpä hyväsestäänkin."
"Tietysti hänellä on mökki myös."
"On."
"Onko se kaukana tiestä?"
"Eikä ole … aivan tien vieressä."
"Käymmekö siellä?"
"Tulee yö ennenkuin ehdimme kaupunkiin … mitähän tuolla…"
"Minä maksan mitä vaan tahdotte siitä ajasta, minkä siellä viivymme. —
Piisaako kaksi markkaa?"
"Piisaa hyvinkin… Jos ma häntä… Ilman aikojaanhan minä vaan sanoinkin … kyllä kaiketi minä joudan teidän kanssanne olemaan, vaikka koko viikon —; mihinkäpä minulla kiire olisi", sanoi kyytimies hilpeästi ja hänen kärtyisyytensä haihtui siihen paikkaan kuin tuhka tuuleen.