"Se oli surullinen tapahtuma", sanoi matkustaja. "Oli se, sen myönnän itsekin. Vaimoni, vaimoni! huudahdin minä tuskissani, kun huomasin miten asiani olivat. Niinkuin puukon pistos kävi sydämelleni se ajatus, että mitenkä nyt tulisimme toimeen ja mitenkä voin rakkaan vaimoni toimeentulon turvata niin, ettei hänen tarvitseisi puutosta kärsiä. Tuntui siltä kuin tuo huutoni olisi tullut suljetusta haudasta, joka ei enään mitään toivoa jäljelle jätä", sanoi Risto, nyhjäten ja pyyhkäisten taasenkin nokkaansa.
"Mitä! Onko teillä vaimokin?" huudahti matkustaja kummastellen.
"Minulla on ollut, mutta ei ole enään, sillä Herra katsoi hyväksi ottaa hänet minulta pois. Muutoin ei mielestäni ole yhtään kummempi asia, jos minulla silloin oli vaimo, kuin että se olisi kenellä tahansa", sanoi Risto, ikäänkuin vähän loukkautuneena.
"No, no. — Eipä silti … mutta kun minä luulin, ettei teillä koskaan ole vaimoa ollut. — — Kuinka kauvan olitte sairashuoneessa?" sanoi matkustaja vähän hämillään.
"Neljä kuukautta … eipä sieltä sen vähemmällä päässyt, sillä poisleikatun käteni sia ei pikemmin parannut. Paitsi sitä, oli oikea reisiluu myös mennyt poikki samassa kaupassa; sekin tarvitsi aikansa kiinni luutuakseen. — Paljon huonommasti olisi ollut asiani, jos jalkani olisi mennyt yhtä murskaksi kuin kätenikin, sillä silloinhan olisi sekin ollut poikkileikattava ja nyt olisin aivan avuton — —; onhan se kuitenkin näin paljon parempi", tuumaili Risto.
"Lääkäri teitä hoiti?"
"Lääkäri ja vaimoni."
"Oliko vaimonne myös siellä?"
"Kuinkas hän muutoin olisi minua hoitanut, ellei hän siellä olisi ollut?" sanoi Risto ja hänen suunsa vetäysi vähän hymyyn.
"Tuota noin — —. Olen niin kiintynyt asiaan, etten huomaa mitä sanonkaan — —. Suokaa anteeksi ja sallikaa minun kysyä: Oliko vaimonne teitä alusta alkain hoitamassa", sanoi matkustaja.