"'Kaksituhatta markkaa ummelleen, nostakoon siitä sitten ken uskaltaa', kuului silloin velkojan vihainen ääni.
"Toimitusmies ei kiirehtinyt nytkään lyömään, kehoitti vaan vielä hintaa nostamaan. Kukaan ei uskaltanut enään hiiskua mitään ja niin jäi velkojan tarjous viimeiseksi. Toimitusmies rupesi päättelemään huudatusta, kertoen monikertaan tarjotun hinnan.
"'Ensimäinen, toinen ja kolmas kerta", viimesteli toimitusmies, heilutellen vasaraansa, pudottaakseen sen pöytään.
"'Seis! Paljoonko talo on noussut?' kuului silloin väkijoukon takaa.
"Kaikki kääntyivät sinne päin, josta ääni tuli ja silloin huomattiin, että tuon äänen päästäjä oli — Kättä-Risto, eräs käsit…"
"Minä tunnen hänet tarkoin — jatkakaa!" sanoi matkustaja keskeyttäen,
"Sen parempihan sitten on, ettei minun tarvitse hänestä erikseen kertoa. Mutta missä te olette hänet tulleet tuntemaan, koska luullakseni ette ole tästä paikkakunnasta kotoisin?" sanoi vaimo.
"Minä olen häntä tänään puhutellut omassa mökissään. Mutta älkäämme nyt sekoittako asiaa. — Kuinka sitten kävi?" sanoi matkustaja.
"'Niin. Kaksituhatta on vasta tarjottu talosta', vastasi toimitusmies
Riston kysymykseen.
"'Kaksikolmatta sataa', äyhkäsi Risto.