"'Mitä se tuo Kättänenkin…? Ei hänestä tarvitse pitää mitään lukua — kerjäläisestä. Päättäkää vain huudatus äsköiselle minun huudolleni", sanoi velkoja vihasta kiiluvin silmin.
"'En minä… Kyllä minun täytyy ottaa lukuun kaikki tarjoukset … ehkä hän maksaa', sanoi toimitusmies ja alkoi kertoa Riston tarjousta.
"'Vaikkapa vaan Kättänenkin —. Huono ja kelvoton mies tosin olen, mutta kerjännyt en ole toki koskaan', sanoi Risto vähän loukkaantuneena.
"'Kyllä se tuo Risto', kuului silloin useampi mutisevan.
"'No, olkoon sitten kaksi tuhatta, sata ja yksi markka, mutta nyt en enään nosta', sanoi velkoja kähisten.
"'Viisi tuhatta", sanoi Risto ja minä näin, kuinka hänen katkenneen kätensä tynkkä vavahteli.
"'Tuhannen piruako tämä on? Millä luulet, kerjäläinen, maksavasi huutosi?' sanoi velkoja ja hypähti pystyyn istualtaan, niinkuin käärmeen pistämänä.
"'Rahalla tietysti', sanoi Risto kylmästi. 'Paljoonko hänen saamisensa leskeltä nousee?' kysyi hän sitten levollisesti, kääntyen toimitusmiehen puoleen, joka oli päättänyt huudattamisen, lyömällä talon Ristolle.
"'Kahteentuhanteen, kahteensataan markkaan, kasvujen ja kalujen kanssa', selitti toimitusmies.
"Hitaasti asteli Risto pöydän luo ja alkoi kaivaa terveellä kädellänsä poveaan. Viimein saatuaan lompakkonsa esille, luki hän siitä pöydälle kaksikymmentä kaksi sadan markan seteliä.