Matkustajat, jotka eivät tienneet koko tolpan reiästä niin mitään, hämmästyivät kovin ja riensivät apuun.
"Kuule sinä Melkkele (Mälkkälä)! Mene sinä minun rouvani tykö ja keske hene anta minulle toine jalka, ette mine pesse teste pois", sanoi Korppeliini kyytimiehelle, sillä hän tunsi hänet.
"Minä olen kyytissä, niinkuin näette; sitä paitsi on minun hankala mennä sinne yöllä kolistelemaan", sanoi kyytimies.
"No otta sine sitte minu kärry ja vie koti", pyyteli hän vielä.
"Taitaisitte antaa kymmenen penniä, niinkuin Härkänterikin kun hänetkin kotiinsa raijasin, ja mihinkäs sitten kyyti joutuu?" sanoi kyytimies, nähtävästi tuskaantuneena äsköisestä huonosta tienestistään.
"No mine anta markka sinulle, kun sine vie minun", sanoi Korppeliini.
"Mitä tuo toinen herra sanonee?" sanoi kyytimies ja katsoi kysyvästi matkustajaa silmiin.
"Minä odotan tässä niin kauvan", sanoi matkustaja.
Kyytimies lähti viemään.
Kestikievarin pihalla oli tyhjät kiessit. Niissä oli istumassa eräs herra. Hänellä ei ollut lakkia päässä ja toisessa kädessä vaan oli hansikka.