Sitten lähtivät herran kyyditsiät pois.
Sen ajan kuin he siellä viipyivät, odotti matkustaja heitä kestikievarin kartanolla.
"Omistaan eläjiä kait nuot höyrylaivasta palaajatkin lienevät, jotka me satuimme näkemään, sillä tuskinpa hekään tarvitsevat köyhäin apua —. Monenlaista on tässä maailmassa", sanoi matkustaja heidän tultuaan.
Sitten suoritti hän kyytimiehensä tämän suureksi tyytyväisyydeksi, ja lähti muutamaksi tunniksi etsimään leposiaa kestikievarista.
Kun matkustaja aamulla heräsi, oli kello jo yhdeksän. Kiiruusti puki hän päällensä ja lähti kaupungille. Kun hän oli jonkun tunnin kävellyt, tuli hän muutaman huoneen edustalle, jossa oli tavallista enemmän väkeä. Utelijaisuudesta seisahtui hän muiden joukkoon.
"Kuka siellä nyt on raastuvan päällä?" kysyi eräs vasta tullut.
"Eihän tuolla näy mitään", sanoi eräs koiran silmä ja alkoi töllistellä katolle.
Samassa huomasi matkustaja Kättä-Riston väkijoukossa ja meni häntä tervehtimään.
"Nythän se jo alkaa ruveta vetelemään", sanoi Risto hymyillen.
"Mikä alkaa ruveta vetelemään?" kysyi matkustaja.