"Taitaa siellä ulkona olla kaunis ilma?" sanoi isäntä, käännähtäen vähän paremmin vieraisin päin, jotka nyt emännän kehoituksesta olivat istuneet jakkaralle.
"Noo — kyllä kai, mutta ettekö vielä näille päiville ole käyneet ulkona, kun ette tiedä minkälainen ilma nykyään on?" kysyi matkustaja.
"Mitä minä siellä olisin käynyt?" utasi isäntä kummastuen ja hänen silmänsä remahtivat, pelkästä ihmettelemisestä, suuriksi kuin suitsirenkaat.
"Eikö jo jotakin työtä tekemässä?"
"Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin."
"Mutta työhän on kaiken toimeentulon perustus."
"Mitä meidän toimeentulossa sitten puuttuu?" kysyi isäntä ja katsoi niin kiinteästi vierasta silmiin, että likaisesta naamasta silmävalkuaiset välähtelivät kuin salaman leimaukset synkkien pilvien lomista.
"Minun mielestäni puuttuu tässä paljonkin."
"No, antakaapas kuulla?"
"Täällä vallitsee niin suuri kurjuus ja puutos, että tässä mielestäni olisi paljon kohentelemista."