Navetasta palattuansa kaasi hän maitotilkkaan montavertaa enemmän vettä kuin maitoa oli, ja pani sen pataan suolan kanssa kiehumaan.
Kun illallinen oli kaikin tavoin saatu valmiiksi, rupesi perhe atrioitsemaan. Isännällekin oli emäntä pannut kuppiin maitokeitos- sinukkaa, mutta tämä ei huolinut siitä. Hän otti tuon kupin, johon hän oli kiulusta rankkia kaatanut, sekoitti siihen suolan, ja rupesi siltään syömään, sitä ennen otti hän toki taskumatistansa. Semmoinen oli hänen elämänsä keino ollut jo pitkät ajat; siinä hänen suuruksensa. Eihän se hänelläkään hääviä ja lihavaa tuo elämä ollut, paha vaan, kun vaimo ja lapset saivat hänen viinan himonsa tähden kärsiä.
"Syökää nyt vaan kaikki … en minä tahdo maitokeitosta … syökää te vaan kaikki … kyllä minä aina elän", puheli perheen-isä, appaessaan suolattua rankkia suuhunsa.
Niin. Olihan isännän taskumatissa nyt olemista.
Niinkin vähän ravinnon saaminen vaikutti nälkäiseen äitiin ja lapsiin hervaisevasti. Tämän tuntiessaan toimittivat he itsensä maata. Lapset lukivat iltarukouksensa ristissä käsin ja äiti kiitteli Jumalaa sydämestänsä, kun asiat ovat näinkin hyvästi.
Niin sitä Kanttilassa elää kitkutettiin eteen päin. Isäntä oli suostunut vaimonsa viimeiseen pyyntöön; hän oli salapolttajalta tinkinyt rankin takaisin, ja uskollisesti kantoi hän sen kotiin. — Olihan sekin tyhjää parempi. Tuota ainoaa elämän lähdettä pidettiin tarkasti kuin kultaa kämmenellä, sillä eipä ollut tiedossa, milloin semmoinen hyvyys taas saataisiin.
Mutta näillekin varoille tuli viimein loppu. Loppunut oli rankki ja ehtynyt oli isännän taskumatti. Paha puute ja hätä tuli hänellekin, vaikka hän oli imenyt ytimen köyhäinhoidon antamista ja vaimonsa tuomista jauhoista, ja yhtäkaikki ollut osallisena rankin syönnissä vaimonsa ja lastensa kanssa. Ehtimiseen pyyteli hän vaimoaan, että tämä menisi köyhäinhoidolta vielä jauhoja pyytämään.
"En minä jaksa kävellä kylään", sanoi vaimo miehensä pyytelemisiin.
"Jaksoitpahan viimeskin", viittaili mies.
"Niin, viimes … silloin olin vielä paljon vankempi, mutta nyt
— — — Mitähän hyvää niistä sitten olisi, jos jauhojakin saataisiin…?
Veisithän ne kuitenkin salapolttimoon", sanoi vaimo surullisesti.