"Niinkuin parhaiten taidamme", sanoi johtaja levollisesti.
"Minä näen, että sairashuoneesta on akkunain puoliskoita otettu pois … kenen luvulla se on tehty ja kuka on sen tehnyt?" kysyi kuvernööri, katsoen tuimasti johtajaa silmiin.
"Minä sen olen tehnyt", sanoi johtaja kylmästi.
"Sairaat eivät kestä niin kovaa ilman vetoa. Olette tehnyt kovin pahoin; te tulette vastaamaan työstänne", sanoi kuvernööri.
"Meillä ei ole kuin kolme sairasta".
"Mitä? Muut kaikki ovat kuolleet; se on seuraus ajattelemattomasta teostanne… Jumalani! Mitä minä saan nähdä ja kuulla!" sanoi kuvernööri, lyöden kädellänsä otsaansa.
"Onhan akkunoita otettu pois tästäkin huoneesta", sanoi johtaja totisesti.
"Kunniani kautta! Sitä en ole kiivaudessani huomannut. Selittäkää tämä käytöksenne, minä vaadin sen", sanoi kuvernööri.
"Ja kuitenkin voivat sairaat ja köyhät paremmasti kuin koskaan ennen näinä kovina aikoina", vakuutti johtaja.
"Mitä? Oletteko saaneet tietämättömiä apuja, vai onko kuntanne tullut auliimmaksi? Minä en ymmärrä teitä — selittäkää".