"Aion".
"Emme suinkaan aio sinulle mitään väkipakkoa tehdä … tee kuinka itse tahdot", sanoivat vanhemmat.
"Kiitoksia siitä!" sanoi Leena ja poistui.
"Kummallinen tuo tyttö! Luuleeko hän parempia tarjouksia saavansa?" sanoi emäntä Leenan mentyä. — — —
Muutaman päivän kuluttua tuli emäntä isännän kamariin hyvin hätääntyneen näköisenä.
"Oletko ikäpäivänä hullumpaa kuullut?" sanoi hän hengästyksissään.
"No mitä nyt on?"
"Minä tiedän syyn, minkä vuoksi Leena ei suostunut Kallolan Maunon tarjoukseen".
"Annas kuulla!"
"Hän mielii saadakseen meidän Anttia. Kyllä se sentään on liika paljon uskallettu… Eikö siinä kyllä, kun olemme hänet ihmiseksi kasvattanut ja laittanut, kun vielä tohtii … eihän sitä toki Anttia…"