"Et, senhän olet jo ennenkin saanut tietää", sanoi Risto.
"Sinun ei tarvitse koskaan enään hävetä minua vierastesi edessä", sanoi vaimo ja huokasi raskaasti.
"Minulla olisi vielä muutakin sanottavaa", sanoi Risto edelleen.
"Sano kaikki mitä sinulla sanottavaa on, sillä minun sydämeni on jo murtunut siihen määrään asti, että voin kuunnella mitä tahansa", sanoi vaimo.
"Poika olisi paremmasti kasvatettava, sillä se imee sinusta talonpoikamaisuutta", selitti Risto.
"Poika!… Mitä, kuinka?" … sanoi vaimo ikäänkuin säpsähtäen, sillä hän oli niin ajatuksiinsa vaipuneena, ettei hän käsittänyt täydellisesti miehensä sanoja.
"Sitä sanon, että poika tarvitsee paremman kasvatuksen kuin sinä voit antaa… Joko nyt ymmärrät?" sanoi Risto säälimättömästi.
"Mitä sitten oikeastaan tarkoitat? — puhu!" sanoi vaimo ja näytti kiinnittävän kaiken huomionsa oikein kuullakseen ja käsittääkseen mitä nyt tulisi.
"Tarkoitan sitä, että poika pitää laittaa muualle kasvatettavaksi".
Vaimo käsitti nyt täydellisesti miehensä tarkoituksen. Elon voima ja luja päättäväisyys palasi hänen heikontuneesen ruumiisensa ja murheelliseen mieleensä. Vieno puna levisi hänen kalpeille kasvoillensa ja silmänsä säkenöitsivät.