"Tämä maailma olisi silloin niin…"
"Tämä maailma olisi mitä niin?"
"Ikävä", sanoi poika, nähtävästi vähän häpeissään, kun ei ollut tuota ennen käsittänyt.
"Sinä käsitit siis metsässäkin jotain?"
"Käsitin; voi kuinka jaloa ja kaunista!"
"Niinhän se on; kaikkialla näkee ihminen jotain jaloa, jotain kaunista, kuu vaan hänen silmissään ei ole mitään vikaa. Katso noita kauniita petäjiä, jotka ikäänkuin toistensa kilvalla pyrkivät suorina ja uljaina korkeuteen: minkä hyödyn ne antavat ihmisille, mistä rakentaisimme huoneemme, mistä saisimme taloutemme tarvekalut, millä lämmittäisimme huoneemme, millä kypsentäisimme ruokamme, jos ei metsää olisi?"
Samassa tuli näkyviin pieni metsä-lampi, joka oli aivan likellä tietä. Rasva-tyynenä ja peilikirkkaana kuvasteli lammen pinta aamuauringon valaisemana ympärillään olevia korkeita metsiä ja joitakuita kallion nyppylöitä. Järven toisella puolen oli kesämajat, jossa karja suitsun ympärillä märehtiä leuhkasi huolettoman näköisenä ja lypsäjät lypsivät lehmiä ja kaatelivat maitoa saapuvilla olevaan isoon saaviin. Paitaressu-lapset huiskivat kärpäsiä lypsettävistä lehmistä, lehdistä tehdyillä huiskillansa, ja toiset kohentelivat suitsua, että siitä lähtisi enemmän savua, joka sitten poistaisi syöpäläiset eläimiä hätyyttämästä. — Sorsa uiskenteli lammen rasvatyynellä pinnalla poikueensa kanssa, jonkatähden heidän jälkeensä ilmestyi veden pinnalle silkkihieno väre.
"Näetkö tuolla mitään", kysyin minä pojalta, osoittaen samalla sormellani lampea kohden.
"Näen, siinä on pieni järvi."
"Eikö muuta?"