Hänelle selitettiin, kuka heidän paikkakuntansa edusmieheksi tulee, sillä vaalit olivat jo tunnetut.
»Hänelle pitäisi toimittaa, ettei viinaa saisi olla kaupan koko maassa muualla kun kestikievareissa, kunom, sillä se turmelee koko kansan, mutta matkustajat sitä tarvitsevat», sanoi isäntä juhlallisesti.
»Minä olen ottanut suolaa leipää; mitä se maksaa?» sanoi eräs juuri huoneeseen tullut matkustaja.
»Kolme markkaa, kunom.»
»Mitä kummaa! Kolme markkaa leipäpalasta, muutamasta elttaantuneesta sillin kipeneestä ja lasillisesta maitosintua?» sanoi matkustaja tuimasti.
»Olipa siinä voita myös, kunom.»
»Minä en voinut sitä panna suuhunikaan.»
»Se on teidän oma vikanne, kunom. Kalliiksi käypi ruoka tämmöisissä paikoissa, joissa sitä paljon tarvitaan; se teidän olisi pitänyt tietää jo edeltä käsin, kunom», sanoi isäntä ja viipotti kauheaa nenäänsä niinkuin viiren lakua; olisinpa sen semmoisenaan luullut kelpaavan merimerkiksi.
Matkustaja maksoi mutisten.
»Minulla olisi pikku ryyppy maksettava», sanoi eräs.