»Olen minäkin jotain semmoista huhua kuullut. Ja koska tässä on jo asiassa vähäisen vikaa, niin minä vaadin teidän näyttämään minulle kaikki rahanne», sanoi nimismies Heikille.
»Niinkuin sanoin, ei minulla ole muita rahoja.»
»No sitten syynään minä sinut lain nimessä.»
»Kyllä kaiketi minut saapi syynätä», sanoi Heikki teeskennellyllä rehevyydellä ja tarjoutui itse syynättäväksi.
Nimismies koetteli kaikki hänen taskunsa ja lakkarinsa, mutta niistä ei löytynyt mitään.
»Tehkää hyvin, riisukaa kengät pois jaloistanne», komensi nimismies.
Heikki totteli, sillä hän ei voinut toisin tehdä. Olihan hän nyt semmoisessa asemassa, josta ei käynyt peräytyminen.
Tuolille istuttuaan, veti Heikki kengät pois jaloistaan ja suuria saapasvartten suita alaspäin pitäen kopisteli niitä.
»Näettehän, ettei täällä ole mitään», sanoi hän sitten voittoriemulla.
»Miksikä te tuota toista saapastanne noin kovin varoin pitelette?» sanoi nimismies ja sieppasi Heikin kädestä kengän pois.