»Sitten — tuota — mikä se olikaan — sitten kenties tullipäällikön virkaa jossain kaupungissa ja sitten — herra ties mitä», selitti Laarila hajanaisesti.
»Oletteko jo koettanut hakea jotain virkaa?» kysyin häneltä.
»Olen useat kerrat, mutta aina se on mennyt turhaan, sillä he eivät tunne minua», sanoi Laarila vakaisesti.
»Siinähän se on koko juttu: he eivät tunne Laarilaa ja siinä vika on. He eivät tunne eivätkä tiedä, mikä kyky Laarilalla on, ja kuinka oppinut hän on», selitti vaimo.
»Me olemme aikoneet muuttaa pois kotipaikaltamme», sanoi Laarila, kääntäen puhetta toisaalle, niinkuin minä luulin.
»Eikö teillä ole kotia?» kysyin minä.
»Onhan meillä koti, mutta meitä on monta veljestä ja he vaativat minunkin tekemään talonpojan työtä, mutta kuinkas se sopii minunlaiselle miehelle?» selitti Laarila.
»Niinhän se on: hekään eivät tunne Laarilan kykyä eivätkä tiedä kuinka oppinut hän on, ja siinä on vika», ehätti vaimo säestämään.
»Eikä koko paikkakuntakaan tunne minua — tuota — ja sentähden muutamme pois, sillä herra ties mitä muualla tulee», pitkitti Laarila.
»Me muutamme pois kiittämättömästä paikkakunnasta sinne, jossa paremmin huomataan, kuinka suuri kyky Laarilalla on ja kuinka oppinut hän on. Ja kuhun sinä, rakas Laarila, menet, sinne minäkin tahdon mennä», puhkesi vaimo puhumaan.