Juuri kun Kirrillä ja Katrulla oli taas parhaana työnä Ainan haukkuminen ja parjaaminen, töytää Rehkosen tytär, Kirsti, huoneesen, tohisten, hajalla hiuksin ja hengästyksissään.
"Hyvänen aika! Oletteko kuulleet mitä Kolkkilassa on tapahtunut?' kysyi hän hätäyksissään heti huoneesen tultuansa.
"Emme. Mitä?" kysyi Katru.
"Vai ette ole kuulleet! Kolkilta on varastettu", selitti Kirsti.
"Mitä Jumalan tähden sieltä on varastettu?" hätäili Katru, unhottaen hetkeksi vihansa.
"Jyviä", selitti Kirsti.
"Mistä sen tiedät?"
"Kolkki tuli juuri syynäämästä ja jäi meille", sanoi Kirsti.
"Missä varastetut jyvät ovat tavatut, koska niitä on jo tiedetty syynätäkin?" kysyi Kirri.
"Niin jyvät olleet? — yhy — yhy yhy — niin, ne ovat olleet tuolla, tuolla — tuolla — — ne ovat tuotu tuonne — tuonne — kauppamiehelle ja myöty sinne", soperteli Kirsti hätäyksissään ja ryiskellen teko-yskää, kun ei ollut keksiä uutta valhetta, peittääksensä menneitä ja tulevia valheitansa.