"Kuka jyvät on kauppamiehelle tuonut?" kysyi Kirri.
"Torpan ukko, joka aina on semmoisien asiamiehenä", sanoi Kirsti.
"Ja varas sitten?" utasi Kirri yhä edelleen.
"Arvaattehan sen jo edeltäkin päin, ett'ei varas ole muualta kuin kotoa", sanoi Kirsti.
"Kotoa! ja kuka sieltä?"
"Vieläkö tuota nyt kysytte? Kuka se muu on ollut kuin Aina. Hänhän jyvät oli tuonut torpan ukolle. Vai ette te vielä tiedä, että hän varastaa kotoaan niin hirmuisesti. Mutta kävipä kettu kerran käpyyn, oikeen isoon käpyyn, julki Jumalan ja ihmisten", liehkasi ja valehteli Kirsti.
"Semmoista se on! hym!" kummaili Kirri.
"Vieläkö nyt epäilet?" kysyi Katru tohtunuisena Kirriltä.
"En ensinkään. Niinkuin olen sanonut ja päättänyt, niin sen asian käymänkin pitää — vielä hyvän päälle varaskin, hyi; hän ei sovi seinillekään, saatikka sitten meille, sanoi Kirri vakuutettuna.
"Rupea sinä, Kirsti, toimittamaan Sussoa meille miniäksi! Hänen me mielellämme ottaisimme", sanoi Katru Kirstille, samassa iskien hänelle silmää.