"Se oli järkevästi kirjoitettu se kirje", sanoi Kirri miettiväisen näköisenä.

"Ei maar häntä isänsä ole opettanut kokoon panemaan ja pahuuttansa peittelemään", sanoi Katru, ikäänkun edistelläksensä Kirriä.

"Nyt rupean paljon ymmärtämään: se ei ole ollut Aina, joka Martin kamarissa yöllä on kulkenut, hän on ollut Kolkki itse ja hänkin hyvässä tarkoituksessa", sanoi Kirri, ikäänkuin hän ei olisi kuullutkaan Katrun puhetta.

"Aina — jumaliste — Aina se on ollut, kyllähän Lillu Ainan tuntee", sanoi Kirsti hätäyksissään, kun kuuli Kirrin rupeavan luovimaan toisaalle päin.

"Eiköhän tuossa kirjeessä ollut mitään todistusta, että sen asian olisi
Aina itse aloittanut", pitkitti Kirri yhä edelleen.

"No, isäni haamun kautta! Taasenkin on keula sinne päin! Kaikki kolkkilaisten hullutuksetkin rupeavat aivoissasi ja silmissäsi kangastelemaan järkeviltä ja oikeoilta, ja kaikki yökyöpelitkin tuntuvat nyt mielestäsi luvallisilta hyvintekiöiltäsi! Häpeä! Et sinä usko, jos kuinkakin suuressa valossa totuus asetettaisiin silmiesi eteen! Kaikki on vaan mielestäsi sulaa valhetta, mitä muut ihmiset näkevät ja kuulevat! Semmoinen hän on tuo meidän rikas! Suurella vaivalla, työllä, väellä ja ankaralla tarkkuudella olemme saaneet jotakin kokoon, lastemme varaksi, ja nyt hän mielii syytää kaiken säästömme tuon heittiön jälkeen! — Jos sinä puhut yhden sanan sinne päin, niin… Noh, saattaahan vikaa olla Martissakin, kun hän tuon viettelyksiin myöntyy, vaan alkuperäinen vika on tuossa heittiössä, sen kuulin tuosta kirjeestä. Mutta miten Martin kanssa lienee? Jos hän on samasta sydämestä kuin tuo kirje oli, niin me olemme huutavassa hukassa. Hän on niin umpimielinen, ett'ei hänen asioistansa saa juuri mitään selvää! Minäkin rupean pelkäämään, että hän vaan peijaa meitä", sanoi ja uhkasi Katru.

"Peijaa! Millä?" tuumaili ja kysyi Kirri hajamielisesti.

"Sinä olet niin kummallinen ja hajamielinen! No hei sillä, kun ei Martti taidakaan naida Sussoa, vaikka lupasi niin tehdä", sanoi Katru tuimasti.

"Eihän Martti juuri luvannutkaan, jos ei lupaamattakaan ollut. Hänen lauseensa oli paremmin kysyvää laatua kuin mitään muuta, josko hänen pitää siihen suostua taikaa ei; nyt rupean ymmärtämään", sanoi Kirri.

"Siinäpä se on asia. Sinä olet tänään hyvin ymmärtäväinen mielestäsi, mutta et ymmärrä, että tuo kaikki on sinun oma vikasi, kun et, sen vetelyys, pakottanut heti, että Martti olisi paikalla kihlannut Susson, ja kun et laittanut heitä heti ensi pyhänä kuulutuksille, ja niin heitit tuiki tärkeän asian kesken-eräiseksi. Mutta meidän pitää, jos piru olisi, saada tietoomme mitä Martti itse asiasta ajattelee", sanoi Katru toruvasti ja toimivasti.