"Mitenkä niin umpimieliseltä mieheltä saisimme niin salaiset ja peitetyt asiat tietoomme?" arveli Kirri epäileväisesti.
"Niin että viekoittelemme Martilta kirjeen Ainalle", sanoi Katru luottavasti.
"Miten sen häneltä saisi? kysyi Kirri neuvottomasti
"Ole siitä huoleti", lohdutteli häntä neuvokas vaimonsa. "Minä laitan Lillun toviksi aikaa Martin kanssa kahdenkesken ja minä takaan, ett'ei hän tyhjänä palaja. Laita sinä, Kirsti, Lillu tänne, minä menen käskemään Martin", jatkoi hän sitten keinotellen.
"Mutta saakeli soikoon! sitäpä sopiikin koettaa", sanoi Kirri iloissaan, kuullessansa emäntänsä oivallisen ehdoituksen, sillä hän oli ehdottomasti taas kääntynyt hänen puolellensa.
"Kyllä minä laitan Lillun tänne; hän näkyikin juuri tulevan meille", sanoi Kirsti ja lähti pois tohisten ja iloissaan, kun tiesi saavansa taas oivallista vatkutus-alaa, jonka hän luuli Kirrin vähän selvinneen ymmärryksen vuoksi jo kaikki tässä asiassa menettäneensä.
Samassa tuli Martti huoneesen, nilkuttaen; Katru myös tuli.
"Minkä vuoksi isä minun tänne kutsui?" kysyi Martti.
"Eipä juuri minkään erinomaisen asian tähden. Arvelimme vaan tulevan sinulle kovan ikävän tuolla yksinäsi ollessasi. Sen vuoksi käskin sinun tänne huvittelemaan, jos kohtakin liikkumisesi on vielä vähän vaikeaa", sanoi Kirri teeskennellen ja katsella vilkuili kavalasti Katrua silmiin.
Samassa tuli Lillu, jota Katru oli jo ennakolta puhutellut.