"Uskolla, uskolla, hyvä naapurin emäntä! minä uskon sen", sanoi Katru, tehden uskon tunnustuksensa!
"No, sitten se menestyy; tehdään temppu paikalla, niin sittenpähän saatte nähdä", sanoi Pirko varmuudella.
Aikomisesta tekoon. Katru nouti paikalla useampia Martin paitoja esille. Sitten rupesivat Pirko ja Katru ratkomaan kainalotilkkuja irti niistä ja ompelemaan niitä jälleen paikallensa, nurinpäin. Kun tuo heidän mielestänsä niin tehokas ja auttava työ oli loppuun saatu tehdyksi, sanoi Katru luottavasti:
"Nyt on teko tehty."
"Ja se naula vetäsi. Hyvästi!" sanoi Pirko vahvistavaisesti ja lähti pois hyvin tyytyväisenä oivalliseen työhönsä.
"Kumma kun en minä jaksa oikeen täydellisesti luottaa teidän taikaanne!
Vahvempia keinoja minä tahtoisin heidän eroittamisekseen. Käsketään nyt
Martti tänne, että saamme hänelle juonensa oikeen paljastaa", sanoi
Kirri epäillen ja samassa tuumien toisia, uusia ja vakavia apukeinoja
suureen hätäänsä.
"Tehdäänpäs vielä sekin; tottahan sitten auttaa kun tulee vireille useampia apukeinoja. Meidän pitääkin heidät eroittaa tavalla taikka toisella", sanoi Katru hyvillään, kun oli taas saanut jotakin toivoa.
Sen sanottuaan meni hän Marttia käskemään.
Kirri parka oli kovassa sydämen ahdistuksessa Martin uppiniskaisuuden ja vääjäämättömyyden tähden. Hän oli isä pojalleen ja luonnollistahan on, että hän olisi suonut pojallensa kaikkea hyvää ja tuon hyvän luuli hän olevan siinä, kun Martti menisi Susson kanssa naimisiin.
Katrun pois mentyä, rupesi Kirri itseksensä vaikeroitsemaan: "Voi kuinka paha se on, kun tuo poika yhtyi tuohon köyhään ja pahantapaiseen rottaan, eikä tottele nyt enemmin, kuin ensimäisen kerran naidessaankaan, vanhempiensa sanaa, eikä suostu Sussoa ottamaan, vaikka vielä mitäkin ehtoja hänen eteensä asettaisimme! Mutta kumminkin täytyy hänen erota Ainasta, maksoi mitä maksoi."