Kun Kirri oli noin itsekseen puhua höpisemässä, tulivat Katru ja Martti huoneesen.
"Niin, teestä nyt tili töistäsi tässä meidän silmiemme edessä", sanoi
Katru Martille, heti kun he olivat huoneesen tulleet.
"Mistä töistä? Enhän ole nykyään kyennyt mihinkään työhön", sanoi
Martti.
"Oletpahan kyennyt meitä pettämään, ja se on myös työtä, luulen ma", aloitteli Katru.
"Millä olisin teitä pettänyt?" kysyi Martti.
"Lupasithan naida Susson ja yhtäkaikki suosittelet ja noudattelet toista; se on petosta, sanon minä", ilmoitteli Katru.
"En minä ole aikonutkaan häntä naida. Te olette väärin ymmärtäneet minun lauseeni, joka lienee tullut epäselvä sen takia, kun en tahtonut loukata ja häväistä itseäni enkä muita. Jotakin minun kumminkin oli sanominen, jos mieli oli päästä läpi siitä kiusauksesta, johon minun laitoitte", sanoi Martti jäykästi.
"Sinä olet myös nykyään kirjoittanut Kolkin Ainalle", kaiveli äiti yhä edelleen.
"Sitä en ole tehnyt, se on juoru", intti Martti teeskennellen ja punastui korvia myöden.
"Vai juoru! Nähdäänpä tässä kuka meistä juoruaa ja valheen hengessä liikkuu ja kenessä tässä totuus on, kenessä valhe, sanoi Kirri ja ojensi Martille sen kirjeen, jonka hän oli Ainalle kirjoittanut ja antanut Lillun vietäväksi Ainalle.