"Siitä saatte olla aivan huoletta. — Mutta meidän pitää ryhtyä siihen toiseen keinoon: meidän pitää pakoittaa Martti paikalla kirjoittamaan epäys-kirja", hopitti Katru hätäisesti, ikäänkuin hän olisi pelännyt tuon toisen avullisen keinon väkisinkin loihkahtavau pois heidän käsistänsä, sillä hän tahtoi nyt kerrassaan purra pään poikki tuolta katkeralta asialta, jonka Martti oli heille tuottanut Kolkin tyttären naimisen hommallaan.
"Minun pitää lähteä pois, ennenkun Martti tulee. Tehkää vaan niinkuin olen neuvonut sen toisenkin asian kanssa — mutta älkääpäs vielä! Hyvä olisi jos maksaisitte Martin entiselle appivaarille, Markulle, vähän, esim. kuusikymmentä markkaa, ett'ei hän antaisi Martille uutta perintökuittia. Kyllä minä asiat tiedän — enkö tiedä? hyvästi!" neuvoi tuo kirjallinen viisas hädässä olevia ja lähti pois.
Heti hänen lähdettyään sattui Martti tulemaan huoneesen.
"Vai tulet sinä niin uskaliaaksi, että tuot puhemiehenki tänne! Vaan olkaa niin viisaita kuin olette, mutta minun tässä valtani on. Ja toivompa, että hiljakseen tulet tietämään, että sinulla on isä, jota on kuuleminen ja totteleminen", sanoi Kirri uhkaavasti ja nuhtelevaisesti Martille.
"Jokuhan pää saisi tuohon asiaan tulla!" sanoi Martti surumielisesti.
"Aivan oikeen, mutta pää sille asialle on semmoinen, että saat tehdä hyvin ja istua kirjoittamaan epäyskirjan", sanoi Kirri.
"Minkä epäyskirjan?" kysyi Martti.
"Semmoisen, että otat erosi Kolkin tyttärestä ja kiellät pastorin antamasta kuulutusta sinulle ja hänelle", selitti Kirri.
"Mitä sillä tekisitte?" kysyi Martti hätäisesti.
"Viemme pastorille", oli vastaus.