"Mitä varten?" kysyi Martti hätäisesti yhä edelleen.
"Sitä varten, ett'ei pastori minkään varjon alla antaisi kuulutusta sinulle ja Ainalle; joko nyt ymmärrät? — kirjoitatko?" selitti ja hopitti Kirri.
"En; sitä en tee", sanoi Martti lujasti, punehtuneena mielen liikutuksesta.
"Minun täytyy; se on minun tahtoni ja minä olen isäsi", sanoi Kirri peräänantamattomasti.
"Sitä en tee, en koskaan; se olisi omaatuntoani vastaan", sanoi Martti tuskissaan.
"Semmoiset tunnot saavat olla tunkion vierellä, eikä tässä tule kysymykseen sinun tuntosi, vaan minun tahtoni; äläkä vitkuttele sen asian kanssa, vaan kirjoita paikalla!" uukitti Kirri.
"Älkää pakottako, isä, minua tekoon, jolla voisi olla pahat seuraukset", esteli Martti.
"Kyllä on hyvät seuraukset, rahalliset seuraukset; kirjoita paikalla!
Ymmärrätkö?"
"Olenhan sanonut, että sitä en tee", sanoi Martti ja yritti lähtemään pois, mutta Kirri töytäsi hänen eteensä ja pakotti Martin istumaan jälleen.
"Minä näen, ett'et sinä tottele, hyvä!" sanoi Kirri ja otti halon loukosta, jolla häristelee Marttia lyödäkseen, kysyen tuimasti: "Vieläkö vastustat?"