"Mikä epäyskirja?"
"Isä pakoitti minua kirjoittamaan semmoisen epäyskirjan, ett'ei pastori saa antaa kenenkään vaatimuksesta avioliiton kuulutusta minulle ja Ainalle. Hän seisoi koko ajan, halko kädessä, minun vieressäni ja olisi rusikoinut minua vaivaiseksi, jos en olisi totellut", selitti Martti.
"Täydellisesti nyt ymmärrän kaikki tehdyksi, mitä on voitu, mutta ei vielä sekään estä asiain menoa. Kihlaus kyllä tapahtui kahden vieraanmiehen läsnä ollessa, mutta se nyt on mennyt myttyyn mokoman epäyskirjan kautta. Mutta kirjoita kirjallinen kihlaus tämän päivän päälle ja pane siihen tiimamääräkin ja sinettisi alle, ja lähetä taikka tuo se minulle tänä iltana, niin minä näytän, ett'ei Rehkosen viisaus pitkälle pistä, jolta tämä sotku ja ilkeys, näen mä, on kaikki lähtenyt. Hän kuuluukin jo kylällä kehua löyhötelleen urostekojaan ja hyviä neuvojaan!" puhui Kolkki Martille.
Samassa alkoi kova romina kuulua ovesta, joka tuli siitä, kun jotakin toista avainta tukittiin hätäisesti avaimen reikään.
"Voi hyvä Jumala! nyt he tulevat", sanoi Martti hätäyksissään, sillä hän hyvin oivalsi mitä tuo romina merkitsi.
"Anna tulla vaan!" sanoi Kolkki, hänkin ymmärtäen mitä nyt on tekeillä.
Samassa astuivat Kirri ja Katru saliin.
"Mitä pirua sinulla täällä on tekemistä? Lapa jalkoihisi täältä", sanoi
Kirri Martille äreästi, heti huoneesen tultuansa.
"Olkaa nyt taas, isä!" sanoi Martti asettavaisesti.
"Mitä sinäkin olet tänne tullut? Saat mennä samaa tietä kuin olet tullutkin", sanoi Kirri Kolkille tuimasti.