"Mitenkä nyt asiat ovat?" kysyi Kolkki heti huoneesen tultua.
"Huonosti, Kolkki kulta, hyvin huonosti", sanoi Martti surullisesti.
"Älä nyt ole ämmä — aika on lyhyt — anna minun kysymyksiini lyhyet ja selvät vastaukset: ovatko mielipiteesi vielä näinä kiusauksen hetkinäkin samat kuin ennenkin, nimittäin, että tahdot yhdistyä tyttäreni kanssa?" kysyi Kolkki.
"Jumalankin edessä", vastasi Martti rohkeasti.
"Hyvä! Teidän täytyy saada mitä niin hartaasti toivotte. Ja koska ette näy voivan toisittanne elää, mut…
"Voi hyvä Jumala! voitteko meitä auttaa?" kysyi Martti hätäisesti.
"Hiljaa! aika on lyhyt — voitko minulle antaa perintökuitin ensimäisen vaimo vainajasi jälkeen?" kysyi Kolkki asiallisesti.
"En, sitä en voi tehdä! kuitti ja muut kirjat ovat minulta varastetut", sanoi Martti hämillään.
"Varastettu", sanoi Kolkki kummastuksissaan ja jatkoi sitten: "Kylläpä liikkeellä olevat pahathenget ovat osanneet juonensa kutoa, mutta tässä ei auta muu kuin totuus. — Taidotko ensi pyhänä kuulutuksille Ainan kanssa? Hänen mielensä tiedän jo kyllin".
"Voi kuinka mielelläni minä sen soisin, mutta se epäyskirja", ilmoitteli Martti puolittain.